Video: Free Trade area of the Americas (FTAA) 2024
Neuvottelut alkoivat heti Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen (NAFTA) toteuttamisen jälkeen vuonna 1994, ja ne oli tarkoitus saada päätökseen 1. tammikuuta 2005.
Venezuela, Argentiina, Bolivia ja Brasilia vastustivat kuitenkin sopimusta. Tuolloin he etsivät Etelä-Amerikan yhtenäisyyttä Yhdysvalloista riippumatta. Bolivian presidentti Evo Morales ja argentiinalainen presidentti Nestor Kirchner tukivat voimakkaasti venäjäläisen presidentin Hugo Chavezin tätä käsitystä, jota kutsutaan Bolivarismiksi, ja Brasilian presidentti Luiz Inacio Lula da Silva kohteli tuskin tukea. Nämä maat johti Mercosurin kauppasopimuksen ja Banco de Sur -kehityspankin perustamiseen.
Tämän seurauksena FTAA-neuvottelut hylättiin marraskuussa 2004. Sen sijaan Yhdysvallat ja kuusi maata - Honduras, El Salvador, Guatemala, Nicaragua, Costa Rica ja Dominikaaninen tasavalta - allekirjoittivat Keski-Amerikan tasavallan vapaakauppasopimus (CAFTA-DR) elokuussa 2004. CAFTA kasvatti tavaroiden kokonaismyyntiä 71 prosentilla 60 miljardiin dollariin vuonna 2013.
Kuten useimmat muut kauppasopimukset, FTAA olisi laajentanut kauppaa poistamalla tariffit ja muut kauppamaksut.
Se olisi parantanut yritysten markkinoillepääsyä tehostamalla tullin hallintoa, vähentämällä kaupan teknisiä esteitä ja parantamaan avoimuutta. Se olisi suojannut patenttioikeuksia sekä asennettuun ympäristönsuojeluun ja työsuojeluun. Monet valtion omistamat laitokset, kuten televiestintä, sähkö ja vakuutus, olisi avannut suorien ulkomaisten investointien avulla.
(Lähde: Amerikan vapaakauppa: Latinalainen Amerikka ansaitsee paremman, New York Times 18. marraskuuta 2003.
Jäsenmaat
Jos se olisi hyväksytty, FTAA ovat olleet kaikkien näiden maiden välillä. Monet heistä ovat kuitenkin allekirjoittaneet kahdenväliset kauppasopimukset tai investointisopimukset Yhdysvaltojen kanssa, mikä on osoitettu kuumalla yhteydellä tähän sopimukseen.
Pohjois-Amerikka : Kanada, Yhdysvallat
Karibian maat: Antigua ja Barbuda, Bahama, Barbados, Dominica, Dominikaaninen tasavalta, Grenada, Guyana, Haiti, Jamaika, Saint Kitts ja Nevis, Saint Lucia, Saint Vincent ja Grenadiinit, Suriname, Trinidad ja Tobago.
Keski-Amerikka : Belize, Costa Rica, El Salvador, Guatemala, Honduras, Meksiko, Nicaragua, Panama.
Etelä-Amerikka: Argentiina, Bolivia, Brasilia, Chile, Kolumbia, Ecuador, Paraguay, Peru, Uruguay, Venezuela.
Hyvät
Sopimus olisi yhdistänyt kauppapaikan, joka palvelee noin 972 miljardia ihmistä, jotka tuottavat 25 dollaria. 4 biljoonaa bruttokansantuotteesta (BKT) vuodesta 2014 alkaen. Se olisi tehnyt siitä maailman suurimman monenvälisen vapaakauppasopimuksen. NAFTA: n tavoin se olisi antanut Amerikalle kilpailuetua kilpaillessaan maailmanlaajuisessa kaupassa Euroopan unionin kanssa ja monilla Kiinan kauppasopimuksilla Tyynenmeren alueella.
Lopullisista neuvotteluista riippuen se olisi voinut auttaa pienten maiden yrityksiä kilpailemaan Meksikon ja Brasilian voimakaupunkien kanssa antamalla niille pääsyn näille markkinoille sekä Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Suuri kotimarkkinat ovat yksi syy, jonka Yhdysvallat tekee niin hyvin kulutustavaroihin ja teknologisiin innovaatioihin. Uudet tuotteet voidaan testata näillä markkinoilla ennen lähettämistä ulkomaille. Pienemmät yritykset olisivat voineet hyötyä myös teknologiasta ja nykyaikaisista valmistusprosesseista, jos ne olisivat yhteistyössä suurempien U.S.-yhtiöiden kanssa.
Nämä suuret markkinat olisivat antaneet näille yrityksille näissä maissa kyvyn kehittää mittakaavaetuja, jotka ovat välttämättömiä operatiivisten kustannusten pienentämiseksi. Ilman sitä, pienissä maissa toimivien yritysten on vaikea kilpailla maailmanlaajuisesti mihinkään muuhun kuin kapeaan liiketoimintaan.
Tämä puolestaan tekee maille vaikeaksi paeta perinteisen taloudellisen perustan.
Vastatoimenpiteet
FTAA: lla oli sama suuri ongelma, joka on vaivannut NAFTAa ja CAFTAa ja joka pysäytti Dohan kauppasopimuksen sen kappaleissa. Tämä on epäoikeudenmukainen kilpailuetu, jonka mukaan yhdysvaltalaiset liittovaltion tuet antavat amerikkalaiselle maatalouden viennille. Paikalliset perheviljelijät eivät voi kilpailla halvan U.S. -tuotteiden kanssa, ja monet heistä ovat pois liiketoiminnasta. Tämän seurauksena heidät joutuisivat ottamaan työpaikkoja U.S.-tehtailta, jotka siirtyivät maahansa. Nämä eivät kuitenkaan ole vakaita asemia - tehtaita siirretään aina, kun halvempia paikkoja syntyy. Työpaikat ovat matalapalkkaisia ja eivät ole U.S.-työnormien mukaisia.
Viljelijät, jotka eivät jätä maitaan, joutuvat kannattaviin mutta laittomiin viljelmiin, kuten koksaan, unikkoihin ja marihuanaan, vastatakseen korkeisiin hintoihin tai suoraviivaiseen paineeseen huumausainekarteleista. Tuloksena oleva väkivalta synnyttää laillisesti ja laittomasti suurta maastamuuttoa Yhdysvaltoihin.
Se kärsi myös monista muista ongelmista. Maiden oli käsiteltävä yrityksiä oikeushenkilöinä, kuten ihmisiä. Jotkut sanoivat, että esimerkiksi yritykset voisivat haastaa hallituksia menetyksistä, jotka johtuvat työntekijöiden, kuluttajien tai ympäristön suojelemisesta kärsivistä suvereeneista laeista.
Maissa ei olisi kykyä suojella pientuottajia, kuten maanviljelijöitä. Ne eivät voi vaatia ulkomaisia yrityksiä kouluttamaan kehittyneitä teknologioita käyttäviä paikallisia yrityksiä tai heidän työntekijöitään tarvittavien taitojen käyttämiseen ja jatkamaan omaa tutkimustaan. Tämä tekniikka ja taitojen siirto on Kiinassa, ja se on yksi kyseisen maan kasvun syistä.
Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, ulkomaisia yrityksiä ei vaadittu FTAA: ssa jakamaan voittojaan paikallisten maiden tai yhteisöjen kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että he voivat ostaa tai vuokrata raaka-aineita sisältävän omaisuuden, sitten kaivata sen arvoonsa, eikä jakaa voittoa maan tai sen kansojen kanssa. Usein paikallinen ihminen on riistetty yhteisöstä, palkannut työskentelemään yrityksille ja sitten jätetty saasteeksi ja tulokseksi sairauksiksi.
FTAA verrattuna muihin kauppasopimuksiin
CAFTA on paljon pienempi kuin muut alueelliset kauppasopimukset, kuten tällä hetkellä maailman suurin vapaakauppa-alue. Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välisen transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden (TTIP) ja TPP: n välinen transatlanttinen kauppaa koskeva kumppanuus on hävitettävä, jos ne saatetaan päätökseen.
Historia
NAFTAn allekirjoittamisen jälkeen Yhdysvallat järjesti Amerikan huippukokouksen joulukuussa 1994 Miamissa. Tuolloin useimmat Amerikan maat halusivat hyödyntää sopimusta, joka auttaisi alueen kilpailua EU: n kanssa. Kuitenkin vähän tehtiin vuoteen 1998, jolloin maat perustivat työkomiteoita neuvottelemaan tärkeimmistä neuvottelujen aloista: markkinoille pääsy; investointeja; palvelut; julkiset hankinnat; riitojen ratkaisu; maataloudessa; immateriaalioikeudet; tuet, polkumyynti- ja tasoitustullit; ja kilpailupolitiikka.
Vuoteen 2002 mennessä neuvottelut alkoivat horjua, sillä vastavalitut edistykselliset johtajat alkoivat vastustaa monia tähän mennessä neuvoteltuja yksityiskohtia. Vuonna 2004 se kaikki hionta pysähtyi. (Lähde: FTAA, Global Exchange)