Euroalueen velkakriisi: syyt, parannuskeinot ja seuraukset

Euroalueen velkakriisi oli maailman suurin uhka vuonna 2011. Se on Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön mukaan. Asiat pahenivat vain vuonna 2012. Kriisi alkoi vuonna 2009, kun maailma ensin ymmärsi, että Kreikka voisi olla velkaa. Kolmen vuoden aikana se kasvoi Portugalin, Italian, Irlannin ja Espanjan valtionvelkojen mahdollisuuksista. Euroopan unioni, jota johtavat Saksa ja Ranska, kamppaili näiden jäsenten tukemisesta.

He aloittivat pelastustoimet Euroopan keskuspankilta ja Kansainväliseltä valuuttarahastolta. Näillä toimenpiteillä monet eivät kyseenalaistaneet euron elinkelpoisuutta.

Miten euroalueen kriisi vaikuttaa sinuun

Jos nämä maat olisivat laiminlyöneet, se olisi ollut huonompi kuin vuoden 2008 talouskriisi. Pankit, jotka ovat valtion velan ensisijaisia ​​haltijoita, joutuisivat suuria tappioita. Pienet pankit olisivat romahtaneet. Paniikissa he olivat vähentäneet lainaamista toisilleen. Libor-hinta kiihdyttää kuin se teki vuonna 2008.

EKP: llä oli paljon valtioiden velkaa. Oletus olisi vaarannanut sen tulevaisuuden. Se uhkasi EU: n selviytymistä. Hallitsemattomat valtionvelan laiminlyönnit saattavat aiheuttaa taantuman tai jopa maailmanlaajuisen masennuksen.

Se olisi voinut olla huonompi kuin vuoden 1998 valtioiden velkakriisi. Kun Venäjä laiminlöi, myös muut kehittyvät markkinat olisivat tehneet. Kansainvälinen valuuttarahasto astui sisään. Se tuki Euroopan maiden ja Yhdysvaltojen valtaa.

Tällä kertaa ei ole kehittyviä markkinoita vaan kehittyneitä markkinoita, jotka ovat vaarassa laiminlyödä. Saksa, Ranska ja Yhdysvallat, IMF: n tärkeimmät tukijat, ovat itse asiassa erittäin velkaa. Ei ole kovinkaan poliittista innovointia lisätä tämä velka rahoittamaan tarvittavia suuria pakkokeinoja.

Mikä oli ratkaisu?

Saksan liittokansleri Angela Merkel kehitti toukokuussa 2012 seitsemän pisteen.

Se vastusti äskettäin valittua Ranskan presidentti Francois Hollandea koskevaa ehdotusta luoda euro-obligaatioita. Hän halusi myös vähentää säästötoimenpiteitä ja luoda lisää taloudellisia kannustimia. Merkelin suunnitelma olisi seuraava:

1. Käynnistä nopeasti käynnistyvät ohjelmat, jotka auttavat yritystoimintaa.
2. Vapauta suojaa vääriä irtisanomisia vastaan.
3. Esittele "minijobs" alhaisemmilla veroilla.
4. Yhdistä oppisopimuskoulutus ammatilliseen koulutukseen nuorisotyöttömyydelle.
5. Luo erityisiä varoja ja veroetuuksia valtion omistamien yritysten yksityistämiseksi.
6. Perustetaan erityisiä talousvyöhykkeitä, kuten Kiinassa.
7. Investoida uusiutuvaan energiaan.

Merkel totesi, että tämä toimi Itä-Saksan integroimiseksi. Hän näki, miten säästötoimet voisivat parantaa koko euroalueen kilpailukykyä.

Seitsemän pisteen tehdas noudatti hallitustenvälistä sopimusta, joka hyväksyttiin 8. joulukuuta 2011.EU: n johtajat sopivat luomasta verotuksen yhtenäisyyttä jo olemassa olevan rahaliiton kanssa. Sopimus teki kolme asiaa. Ensinnäkin se on pannut täytäntöön Maastrichtin sopimuksen talousarviorajoitukset. Toiseksi se vakuutti luotonantajia siitä, että EU pysyisi jäsentensä valtionvelan takana. Kolmanneksi se antoi EU: lle mahdollisuuden toimia entistä yhtenäisemmäksi yksiköksi. Erityisesti sopimuksessa luotaisiin viisi muutosta:

1. Euroalueen jäsenmaat voisivat laillisesti antaa budjettivallan EU: n keskitettyyn valvontaan.
2. Jäsenet, jotka ylittivät 3 prosentin alijäämä suhteessa BKT: hen, joutuisivat taloudellisiin seuraamuksiin. Kaikki valtionvelan myöntämisohjelmat on ilmoitettava etukäteen.
3. Euroopan rahoitusvakausväline korvattiin pysyvällä pelastusrahastolla. Euroopan vakausmekanismi tuli voimaan heinäkuussa 2012. Pysyvä rahasto vakuutti lainanottajille, että EU pysyy jäsentensä takana. Tämä alensi maksukyvyttömyysriskiä.
4. ESM: n äänestyssäännöt mahdollistaisivat hätäapupäätösten antamisen 85 prosentin määräenemmistöllä. Näin EU voi toimia nopeammin.
5. Euroalueen maat antavat IMF: lle muutama 200 miljardia euroa keskuspankiltaan.

Tämän jälkeen bailout toukokuussa 2010. EU: n johtajat lupasivat 720 miljardia euroa tai 928 miljardia dollaria estääkseen velkakriisin laukaisemalla toisen Wall Streetin flash-kaatua.

Bailout palautti usko euroon, joka laski 14 kuukauden dollaria vastaan.

Yhdysvallat ja Kiina puuttuivat sen jälkeen, kun EKP sanoi, ettei se pelastaisi Kreikkaa. LIBOR nousi, kun pankit alkoivat paniikkiin aivan samoin kuin vuonna 2008. Ainoastaan ​​tällä kertaa pankit vältivät toisten toksisia Kreikan velkoja kiinnitysavun sijasta.

Mitkä ovat seuraukset?

Ensinnäkin Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja useissa muissa EU-maihin kuulumattomissa maissa, jotka eivät kuuluneet euroalueeseen, liittyminen Merkel-sopimukseen raukesi. He olivat huolissaan siitä, että sopimus johtaisi "kaksitasoiseen" EU: hun. Euroalueen maat voisivat luoda etuoikeutettuja sopimuksia vain jäsenilleen. He sulkisivat pois sellaiset EU-maat, joilla ei ole euroa.

Toiseksi euroalueen maat sopivat menojen leikkauksista. Tämä voisi hidastaa talouskasvua, kuten Kreikassa. Nämä säästötoimet ovat olleet poliittisesti epäsuosittuja. Äänestäjät voisivat tuoda uudet johtajat, jotka voisivat jättää euroalueen tai itse EU: n.

Kolmanneksi uusi rahoitusmuoto, eurobondi, tulee saataville. ESM rahoitettaisiin 700 miljardilla eurolla euro-obligaatioina. Nämä ovat täysin euroalueiden takaamia. Kuten U.S. Treasurys, nämä joukkovelkakirjat voitaisiin ostaa ja myydä jälkimarkkinoilla. Kilpailemalla Treasurys'n kanssa eurobondit voivat johtaa korkeampiin korkoihin Yhdysvalloissa. (Lähde: "Tuleeko uusi ongelma ratkaisemaan Euroopan ongelmat?" CNN, 9. joulukuuta 2011.)

Mikä on Stake?

Debt-luokituslaitokset, kuten Standard & Poor's ja Moody's, halusivat EKP: n tehostamaan ja takaamaan kaikki euroalueen jäsenmaiden velat. Mutta EU: n johtaja Saksassa vastusti tällaista liikettä ilman vakuutteluja. Se edellytti velallisten maita asentamasta säästötoimenpiteitään, jotta niiden verotus talot olisivat kunnossa.Saksa ei halua kirjoittaa tyhjää eurotarkastusta vain rauhoittaakseen sijoittajia. Saksalaiset äänestäjät eivät olisi liian tyytyväisiä maksaakseen suuremmat verot avun rahoittamiseksi. Saksa on myös paranoi potentiaalisesta inflaatiosta. Sen kansa muistaa aivan liian hyvin 1920-luvun hyperinflaatio.

Sijoittajat ovat huolissaan siitä, että säästötoimenpiteet ovat taloudellisia elpymisiä. Velallisen maat tarvitsevat kasvua velkojensa takaisinmaksuun. Säästötoimenpiteitä tarvitaan pitkällä aikavälillä, mutta haitallista lyhyellä aikavälillä. (Lähde: "S & P sanoo, että euroalue tarvitsee toisen iskun", Reuters, 12.12.2011. "Euro kriisipesät Saksassa ja Yhdysvalloissa taktisessa taistelussa", CNBC 12.12.2011.)

Syyt

Ensinnäkin ei rangaistanut maita, jotka rikkoivat velkaa suhteessa BKT: hen. Nämä tunnusluvut olivat EU: n perustama Maastrichtin kriteerit. Miksi ei? Ranskaa ja Saksaa käytettiin myös rajan yläpuolella. He olisivat tekopyhä rangaista toisia, kunnes he saivat omat talonsa järjestyksessä. Mitään sanktioita ei ollut hampaita lukuun ottamatta karkottamista euroalueelta. Se ankara rangaistus, joka heikentäisi itse euron voimaa. EU halusi vahvistaa euron valtaa. Tämä painosti EU: n jäseniä, jotka eivät ole euroalueella. Niihin kuuluvat Yhdistynyt kuningaskunta, Tanska ja Ruotsi. (Lähde: "Kreikka liittyi euroalueeseen", BBC News, 1.1.2001. "Kreikka liittyä euroon", 1. kesäkuuta 2000.)

Toiseksi euroalueen maat hyötyivät eurosta. He nauttivat alhaisista koroista ja lisääntyneestä sijoituspääomasta. Pääosa tästä pääomavirrasta oli Saksasta ja Ranskasta eteläisiin maihin. Tämä lisääntynyt likviditeetti nosti palkkoja ja hintoja. Tämä teki niiden viennin kilpailukyvyn. Euron käyttöön ottaneet maat eivät voineet tehdä sitä, mitä useimmat maat tekevät inflaation hidastamiseksi. He eivät voineet nostaa korkoja tai tulostaa vähemmän valuuttaa. Laman aikana verotulot laskivat. Samalla julkiset menot nousivat työttömyyden ja muiden etuuksien maksamiseksi. (Lähde: "Euro tappoo", Paul Krugman, New York Times, 1. joulukuuta 2011).

Kolmanneksi säästötoimenpiteet hidastivat talouskasvua liian rajoittavilla. Esimerkiksi OECD: n mukaan säästötoimenpiteet tekisivät Kreikan kilpailukykynsä. Se tarvitsi parantamaan julkisen talouden hallintaa ja raportointia. Oli terveellistä lisätä julkisten työeläkkeiden ja palkkojen leikkauksia. Se oli hyvä taloudellinen käytäntö vähentää kaupan esteitä. Tämän seurauksena vienti kasvoi. OECD: n mukaan Kreikka tarvitsi estää verohelpotuksia. Se suositteli valtion omistamien yritysten hankkimista varojen hankkimiseen. (Lähde: "Kreikan taloudellinen tutkimus", OECD, 2011.)

Kreikan velka puolittui vastineeksi säästötoimenpiteistä. Nämä toimenpiteet hidastivat myös Kreikan taloutta. Ne lisäävät työttömyyttä, vähentävät kulutusmenot ja vähentävät luotonantoa tarvittavia pääomia. Kreikan äänestäjät olivat tyytymättömiä taantumaan. He sulkivat Kreikan hallituksen antamalla yhtä monta ääntä "ei säästöä" Syriza-puolueelle. Toinen vaali pidettiin 17. kesäkuuta, joka supistui kapeasti Syrizaa.Sen sijaan, että jätettäisiin euroalueelta, uusi hallitus pyrkii jatkamaan säästötoimia. Katso lisää Kreikan velkakriisistä.