Mikä on Euroopan velkakriisi?

Euroopan velkakriisi on lyhyt käsite Euroopan kamppailulle viime vuosikymmenien aikana syntyneistä veloista. Viidestä alueen maista - Kreikasta, Portugalista, Irlannista, Italiasta ja Espanjasta - eivät ole vaihtelevassa määrin synnyttäneet riittävää talouskasvua, jotta ne kykenisivät maksamaan takaisin obligaatioiden haltijoille taatakseen sen.

Vaikka näistä viidestä pidettiin maita, joiden välitön vaara on kriisin huippuvuonna 2010-2011, voi kriisissä olla kauaskantoisia seurauksia, jotka ulottuvat rajojensa ulkopuolelle koko maailmaan.

Itse asiassa Englannin keskuspankin päällikkö viittasi siihen "vakavimpana talouskriisinä ainakin 1930-luvulta lähtien, jos ei koskaan", lokakuussa 2011.

Alla on Q & A auttaa tutustumaan tämän kriittisen ongelman perusteisiin.

K: Miten kriisi alkoi?

Maailmantalous on hidastunut vuodesta 2008-2009 Yhdysvaltain rahoituskriisin jälkeen, joka on paljastanut Euroopan ja ympäri maata koskevien kestämättömien finanssipolitiikkojen. Kreikka, joka vietti vuosien ajan sydämellisesti ja ei ryhtynyt verouudistuksiin, oli yksi niistä ensimmäisistä, jotka tunsivat heikommasta kasvusta. Kun kasvu hidastuu, niin myös verotulot - mikä tekee suurista budjettialijäämistä kestämätöntä. Tuloksena oli, että uusi pääministeri George Papandreou joutui vuoden 2009 lopulla ilmoittamaan, että aiemmat hallitukset eivät ole paljastaneet kansakunnan alijäämää. Totuus on, että Kreikan velat ovat niin suuret, että ne todellisuudessa ylittävät koko kansan koko, eikä maa enää voi piilottaa ongelmaa.

Sijoittajat vastasivat vaatimaan Kreikan joukkovelkakirjalainojen korkeampia tuottoja, mikä nosti maan velkataakan kustannuksia ja edellyttänyt Euroopan unionin ja Euroopan keskuspankin (EKP) ansiosta useita pakkokeinoja. Markkinat alkoivat myös kasvattaa joukkovelkakirjalainojen tuottoa alueen muiden raskaasti velkaantuneiden maiden kanssa ennakoiden samanlaisia ​​ongelmia kuin Kreikassa.

Lisätietoja nykyisistä joukkovelkakirjamarkkinoiden toimintaan vaikuttavista tapahtumista

K: Miksi joukkovelkakirjalainojen tuotot nousevat vastauksena tällaiseen kriisiin ja mitkä ovat seuraukset?

Joukkolainojen tuoton syy on yksinkertainen: jos sijoittajat näkevät suuremman riskin investoida maan joukkovelkakirjalainoihin, he tarvitsevat suuremman tuoton korvaamaan heille kyseisen riskin. Tämä alkaa noidankehityksestä: korkeamman tuoton kysyntä vastaa maan kriisin aiheuttamia vieraan pääoman kustannuksia, mikä lisää verotuksellista rasitusta, mikä saa sijoittajat vaatimaan entistä suurempia tuottoja ja niin edelleen. Sijoittajien luottamuksen yleinen menetys aiheuttaa tyypillisesti, että myynti ei vaikuta pelkästään kyseiseen maahan vaan myös muihin maihin, joilla on samanlainen heikko talous - vaikutus, jota kutsutaan tyypillisesti "tartuntariskiksi"."

K: Mitä Euroopan hallitukset tekivät kriisistä?

Euroopan unioni on ryhtynyt toimiin, mutta se on siirtynyt hitaasti, koska se vaatii unionin kaikkien kansojen suostumusta. Toistaiseksi tärkein toimintatapa on ollut joukko pakkokeinoja Euroopan ongelmallisille talouksille. Keväällä 2010, jolloin Euroopan unioni ja Kansainvälinen valuuttarahasto maksoivat Kreikkaan 110 miljardia euroa (163 miljardia dollaria).

Kreikka tarvitsi toisen pakkokeinon vuoden 2011 puolivälissä, tällä kertaa noin 157 miljardin dollarin arvosta. Kreikka ja sen velkojat sopivat 9. maaliskuuta 2012 velkojen uudelleenjärjestelystä, joka asetti lavalle toisen pelastusrahaston kierroksen. Irlanti ja Portugali saivat myös avustuksia marraskuussa 2010 ja toukokuussa 2011. Euroalueen jäsenvaltiot loivat Euroopan rahoitusvakausvälineen (EFSF) antamaan hätätapauksen lainaa vaikeuksissa oleville maille.

Myös Euroopan keskuspankki tuli mukana. EKP ilmoitti elokuussa 2011 suunnitelmaa ostaa valtion joukkovelkakirjalainoja, mikäli se on tarpeen, jotta tuotot säilyisivät kierrätykseltä sellaisille maille kuin Italialle ja Espanjalle, joilla ei enää ollut varaa. EKP teki joulukuussa 2011 489 (639 miljardia dollaria) luottoa alueen vaikeuksissa oleville pankeille erittäin alhaisilla hinnoilla ja sen jälkeen helmikuussa 2012 toisella kierroksella.

Tämän ohjelman nimi oli pitkän aikavälin jälleenrahoitus Käyttö tai LTRO. Lukuisat rahoituslaitokset joutuivat maksamaan velkaa vuonna 2012, mikä sai heidät pitämään varauksiaan lainoja pitempään. Lainan hidastuminen puolestaan ​​olisi voinut punnita talouskasvua ja pahentaa kriisiä. Tämän seurauksena EKP pyrki lisäämään pankkien taseita auttaakseen ehkäisemään tämän mahdollisen ongelman.

Vaikka eurooppalaisten poliittisten päättäjien toimet yleensä auttoivat vakauttamaan rahoitusmarkkinoita lyhyellä aikavälillä, heitä kritisoitiin laajasti niin, että ne pelkäsivät "purkamista tölkissä" tai lykkäävät todellista ratkaisua myöhempään ajankohtaan. Lisäksi esiin nousi suurempi kysymys: kun taas pienemmät maat kuten Kreikka ovat riittävän pieniä Euroopan keskuspankin pelastamiseksi, Italia ja Espanja ovat liian suuria pelastaakseen. Valtioiden finanssipoliittisen terveyden vaarallinen tila oli siis markkinoiden avainkysymys eri kohdissa vuosina 2010, 2011 ja 2012.

Vuonna 2012 kriisi kääntyi käännekseen, kun Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi ilmoitti, että EKP tekisi "kaiken sen mukaan" pitääkseen euroalueen yhdessä. Markkinat ympäri maailmaa alkoivat välittömästi kerätä uutisia ja tuotot vaikeuksissa olevissa Euroopan maissa laskivat voimakkaasti vuoden toisella puoliskolla. (Pidä mielessä, hinnat ja tuotot liikkuvat vastakkaisiin suuntiin.) Vaikka Drahyn ​​lausuma ei ratkaissut ongelmaa, se teki sijoittajien miellyttävämmän ostaa alueen pienemmistä kansakunnista sidoksia. Pienemmät tuotot puolestaan ​​ovat ostaneet aikaa korkean velan maille käsittelemään laajempia kysymyksiä.

K: Mikä on kriisin nykytila?

Tänään eurooppalaisten velkojen tuotot ovat laskeneet hyvin alhaiselle tasolle.Vuosien 2010-2012 korkeat tuotot houkuttelivat ostajia Espanjassa ja Italiassa, mikä houkutteli hintoja ja tuotti tuottoja alas. Vaikka tämä viittaa sijoittajien miellyttävyyteen sijoittaessa riskialueiden joukkovelkakirjamarkkinoille, kriisi elää hyvin hidas talouskasvu ja kasvava riski, että Eurooppa vajoaa deflaatioon (eli negatiiviseen inflaatioon). Euroopan keskuspankki on reagoinut leikkaamalla korkotasoa ja näyttää olevan sopivana käynnistää Yhdysvaltojen yhdysvaltalaisen keskuspankin käyttämää samanlaista määrällistä keventämisohjelmaa.

Q: Miksi oletusarvo on niin suuri ongelma? Eikö maa voi vain kävellä pois veloistaan ​​ja aloittaa uudestaan?

Valitettavasti ratkaisu ei ole kovin yksinkertainen yhdestä kriittisestä syystä: eurooppalaiset pankit ovat edelleen alueen valtion velan suurimpia haltijoita, vaikka ne heikensivät kantojaan koko vuoden 2011 toisella puoliskolla. Pankkien velvollisuus pitää tietty määrä taseen omaisuudesta suhteessa niiden hallussa olevaan velkaan. Jos maa laiminlyö velkansa, sen joukkovelkakirjalainojen arvo laskee. Pankkien osalta tämä voi merkitä taseen varojen määrän voimakasta pienenemistä - ja mahdollista maksukyvyttömyyttä. Globaalin rahoitusjärjestelmän kasvavasta yhteenliittämisestä johtuen pankin epäonnistuminen ei tapahdu tyhjiössä. Sen sijaan on mahdollista, että pankkien epäonnistumiset kiertävät tuhoisampaan "tartuntaan" tai "dominoefektiksi". "

Paras esimerkki tästä on U.S.-rahoituskriisi, kun pienet rahoituslaitokset romahtavat lopulta viime kädessä Lehman Brothersin epäonnistumisesta ja hallituksen avustuksista tai monien muiden pakotettujen yritysostojen lopettamisesta. Koska Euroopan hallitukset ovat jo kamppaillessaan taloutensa kanssa, on vähemmän liikkumavaraa siitä, että valtio torjuu tämän kriisin verrattuna Yhdysvaltojen osumiseen.

K: Miten Euroopan velkakriisi vaikutti rahoitusmarkkinoihin?

Tartuntariski on aiheuttanut Euroopan velkakriisin maailman rahoitusmarkkinoiden painopisteenä vuosina 2010-2012. Vuosien 2008 ja 2009 markkinoiden myllerryksessä melko äskettäin muistiin sijoittajien reaktio Euroopan huonoihin uutisiin oli nopea: myydä mitään riskialtista ja ostamaan suurimpien, taloudellisesti järkevimpien maiden valtionlainat. Tyypillisesti eurooppalaiset pankkitalletukset - ja koko Euroopan markkinat - olivat huomattavasti huonompia kuin niiden globaalit vastineet aikana, jolloin kriisi oli keskellä. Myös haavoittuneiden maiden joukkovelkamarkkinat menestyivät huonosti, koska nouseva tuotto merkitsee hintojen laskemista. Samanaikaisesti U. S. Treasuries -tuotot laskivat historiallisesti matalalle tasolle, kun heijastelivat sijoittajien "lentoa turvallisuuteen".

Kun Draghi ilmoitti EKP: n sitoutuneen säilyttämään euroalueen, markkinat kokoontuivat maailmanlaajuisesti. Alueiden joukkovelkakirjalainat ja osakemarkkinat ovat sen jälkeen saaneet takaisin aseman, mutta alueen on osoitettava kestävää kasvua, jotta ralli jatkuu.

K: Mitkä olivat poliittiset kysymykset?

Kriisin poliittiset seuraukset olivat valtavat. Haavoittuvissa maissa pyrkimys kohti tiukentamista - tai leikkauskustannuksia tulojen ja menojen välisen kuilun vähentämiseksi - johti Kreikan ja Espanjan julkisiin mielenosoituksiin sekä Italian ja Portugalin vallan puolueen irrottamiseen. Kansallisella tasolla kriisi johti jännitteitä verotuksellisen vakaiden maiden, kuten Saksan, ja korkeamman velan maiden, kuten Kreikan, välillä. Saksa kannusti Kreikkaa ja muita asianomaisia ​​maita uudistamaan talousarviot ehdoksi avun antamista, mikä johti kohentuneisiin jännitteisiin Euroopan unionissa. Suurten keskustelujen jälkeen Kreikka lopulta päätti vähentää menoja ja nostaa veroja. Kriisitilanteessa tärkeä este oli kuitenkin se, että Saksa ei halunnut päästä sopimukseen alueellisesta ratkaisusta, koska se joutuisi maksamaan suhteettoman suuren prosenttiosuuden laskusta.

Jännitys loi mahdollisuuden, että yksi tai useampi Euroopan valtio lopulta luopuisi eurosta (alueen yhteinen valuutta). Toisaalta euron jättäminen antaisi maalle mahdollisuuden harjoittaa omaa riippumatonta politiikkaansa sen sijaan, että se joutuisi käyttämään valuuttaa käyttävien 17 kansakunnan yhteistä politiikkaa. Toisaalta se olisi ennennäkemätöntä tapahtumaa maailmantaloudelle ja rahoitusmarkkinoille. Tämä huolenaihe vaikutti euromääräiseen heikkouteen suhteessa muihin merkittäviin maailmanlaajuisiin valuuttoihin kriisikauden aikana.

Kysymys: Onko verotuksellinen säästö vastaus?

Ei välttämättä. Saksan pyrkimys tiukentamiseen (korkeammat verot ja pienemmät menot) alueen pienemmissä maissa oli ongelmallista, koska valtion menojen supistuminen voi johtaa hitaampaan kasvuun, mikä merkitsee sitä, että maat pienentävät verotulojaan laskujen maksamiseksi. Tämä puolestaan ​​teki vaikeammaksi, että suuret velkaiset maat kaivaisivat itseään. Mahdollisuus alentaa valtion menoja johti massiivisiin julkisiin mielenosoituksiin ja vaikeutti poliittisten päättäjien ryhtymistä kaikkiin tarvittaviin toimiin kriisin ratkaisemiseksi. Lisäksi koko alue lakkautui vuoden 2012 taantumaan osittain näihin toimenpiteisiin ja yritysten ja sijoittajien luottamuksen menetykseen.

K: Laajemmalta näkökulmalta, onko tämä asia Yhdysvaltoihin?

Kyllä - Maailmantalouden rahoitusjärjestelmä on nyt täysin yhteydessä - mikä tarkoittaa ongelmaa Kreikalle tai toiselle pienemmälle Euroopan maalle on ongelma meille kaikille. Euroopan velkakriisi vaikuttaa paitsi rahoitusmarkkinoihin myös Yhdysvaltain valtion talousarvioon. Neljäkymmentä prosenttia Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) pääomasta tulee Yhdysvalloista, joten jos IMF: n on sitouduttava liikaa rahaa pelastushankkeisiin, U.S.-veronmaksajat joutuvat lopulta laskemaan laskun. Lisäksi USA: n velka kasvaa tasaisesti, mikä merkitsee sitä, että Kreikan ja muun Euroopan tapahtumat ovat mahdollinen varoitusmerkki U.S.-päättäjille.

K: Mikä on kriisinäkymät?

Vaikka jonkin euroalueen maiden oletus tai poistuminen on huomattavasti alhaisempi kuin vuoden 2011 alussa, alueen perustavanlaatuinen ongelma (korkea julkinen velka) säilyy ennallaan.Tämän seurauksena alueen taloudelle - ja koko maailmantalouteen - kohdistuva taloudellinen shokki on edelleen mahdollinen ja todennäköisesti säilyy edelleen useiden vuosien ajan.